Hohhoi, eilen yöllä kone laskeutui takaisin rakkahin Suomen kamaralle, täristen se valui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Puristaen olin kaksi viikkoa pitänyt laukustani kiinni ja ensimmäisenä työnäni menin unohtamaan sen röökikoppiin, hyvä minä. Joskin noh, onneksi havahduin horroksestani sen verran, että tajusin sen sieltä käydä hakemassa.. Hetken oli olo, että mikä maa, mikä planeetta. Voiko kraanavettä muka juoda? Eikö taksille riitäkään kymppi? Puhuuko nää oikeesti suomea vai, enkö voikaan herjata vittua kovaan ääneen ja pölistä ihmisten yli mitä huvittaa? Ei, nyt ollaan takaisin Suomessa. Ostoskeskuksissa, eikä edes baareissa, ei saa taas polttaa, sixpackia ei saa kaupasta 1,50e hintaan, ehei. Nyt ollaan Suomessa ja muistetaan taas käyttäytyä. Kuka muistaa, kuka ei. Minen siinä koskaan ole ollut hyvä.

Sain Sipulta Darcon hoitopalkaksi uuden kameran!! Voin sanoa, että olen enemän kuin innoissani. Kuvia tuli napsittua jonnin verran, laittelen niitä sitten tänne jahka pääsen kotiin purkamaan niitä koneelle. Nyt istuskelen vielä äiteen koneella ja odottelen, että lähdetään tunnin päästä hakemaan marsupoikia kotio. Sitten pitänee purkaa vähän laukkuja ja katsella mitä kaikkea sitä onkaan tullut osteltua. Lähdin pienen lentolaukun kanssa ja palasin ison laukun kanssa, jota piti jo tosissaan vähän runtata, että sen sai kiinni. Loman tunnushuudoksi muokkaantuikin: "KAUPPAAN!", joka raikui milloin kenenkin suusta. Mutta kyllä sitä tuli kaikenlaista osteltuakin =) Kiva, kiva. Huomenna lähdetään ajamaan Kuopion lähelle hakemaan Oonaa kotio, Darcoa kesäksi hoitoon ja sitten pitää vielä koukata Seri jossain välissä mukaan. Mutta kyllä mulla noita mun karvakuonoja onkin ollut hirmuinen ikuva. Pikkasen sitä ikävää lievittivät Kia, Arwen ja Zero, mutta eihän toisten koirat koskaan omia korvaan, tiettykään. Kiaan tykästyin kyllä, siinä on jotain samaa kuin Oonassa nuorena. Semmoinen karvaton hoikkeli ruipelo, jonka silmistä paistaa elämänilo ja intoa on sata kertaa enempi kuin järkeä. Kialle opetin kaikki hienot höpöhöpöleikkini.. Sipu saattaanee kiittää kun Kia loikkaa kesken unien naamalle ja näykkäsee nenusta tai jotain, heh. Kuten sanottu, minen yhtäkään koiraa saa koulutettua tavoille, mutta niiden villitsemisessä olen kyllä hyvä. Koiralla pitää olla huumorintajua, ja mitä enempi sitä on, sen parempi =D

Jahas, pitänee lähteäkin nyt jo kohta, joten palanen tänään varmaan myöhemmin kuvien ja juttujen kera.

Dodi, nyt on muutama tunti oltu jo kotosalla, pesty pyykkiä ja järjestetty marsut takaisin kotiinsa..Niin ja tietysti ladattu hirmuisesti kuvia koneelle. Se onkin sitten aikasta iso homma sitten niitä pienennellä ja latailla tänne, hohhoi. Mutta heitän tässä nyt alkuun nuo kaikki maisema ym. kuvat ja pistelen lisää taas myöhemmin..

Eli siis paikka oli tietääkseni La Mata, Espanja (korjaa Sipu jos olen väärässä). Lentokoneessa olin ollut viimeeksi 12-vuotiaana, joten en koskaan ;) Muuten olisi ollut varmaan ihan ok, mutta matkaseurueeni oli vähän kokeneempia matkustajia ja he alkoivat sitten kauhistelemaan konetta: "Onko tää hitto jostaan 80-luvulta!!", ja kun katseskelin ympärilleni totesin hyvinkin nopeasti, että jep jep, olihan se. Toivottavasti tämä rautakasa pysyy ilmassa. Sehän oli tunnin myöhässäkin jonkun teknisen vian takia, eikä sitä jännitystä yhtään lieventänyt kun kapteeni kuulutti, että: "Noniin, nyt sitten kerätään korkeutta ja rohkeutta ja suunnataan..." HETKONEN! Rohkeutta? Jos kapteenin pitää kerätä rohkeutta, niin se ei voi olla hyvä merkki...

Jotenkin kummassa se purkki pääsi ihan kiltisti kuitenkin perille. Muistan kun lentokoneessa heitin, että "Kattokaa nyt aurinkoa, se voi olla viimeinen kerta pariin viikkoon kun näätte sen". Jos olisin tiennyt, että Espanjassa kaikki toiveet toteutuvat, olisin kenties pitänyt suuni kiinni =D Nimittäin ilmat eivät kyllä meitä kovin hellineet. Pilvistä ja puolpilvistä oli vähän väliä, mutta kyllä se aurinkokin sieltä toisinaan pilkahteli. Mua se nyt ei niin haitannut, kun en kuitenkaan olisi halunut kahta viikkoa rannalla maata ja sain siltikin pienen sievän päivetyksen. Sellaista se on, jos Espanjassa on 300 aurinkoista päivää vuodessa niin onhan se selvää, että ne muut osuu mun loman kohdalle. Mutta ei se saa mieltä masentaa. Sitä oltiin lomalla, Espanjassa, lämpöä riitti ja meininki oli mukavaa. Kyllä me siellä rantsullakin käytiin pariin otteeseen (ja kävinpähän pikkasen uimassakin vikana päivänä, vaikka vesi oli vielä aikasta henkeäsalpaavan vilpoista), pääasiassa otettiin arskaa pihalla, kierreltiin kauppoja, pölistiin paskaa, käytiin muutaman kerran baareissa, käveltiin, syötiin, pelailtiin ja kuhan vain nautittiin lomasta. Mikäs siinä. Mukava reissu, kiva olisi mennä toistekin.

Älkää kysykö miksi olen kuvaillut kattolamppua, heh.. Noh, se oli nätti ja siinä oli kiva valo ja olin niin innoissani uudesta kamerastani, että mikä tahansa kelpasi kuvauskohteeksi paremman puutteessa =)


Oi siellä pihalla kasvoi aivan tajun kaunis, iso ruusu. Ja toi kamera on aivan omiaan kukkasten kuvailuun =) Ja kukkasista tuli mieleeni, että sain elämäni varmaan ensimmäinen kukkasen pojalta *punastuu*. Oltiin La Cantinessa (tai jotain siihen suuntaan) ryypiskelemässä. Keskellä viikkoa ja kun vielä ei ole turistikausikaan oikein niin baareja oli paljon kiinni, joten mentiin tuonne. Ai että oli ihana katsella niitä nuoria siellä tanssimassa sitä jotain flamencoansa, tai what ever. Ja aivan uskomaton kulttuuriero! Siellä oli nuori miesporukka jotka jorailivat keskenään tanssilattialla, ja siis oikeasti tanssivat, ja vielä aivan tajun hyvin! Kuinka moni miesporukka Suomessa menee baariin keskenään tyhjälle tanssilattialle tanssimaan. Ne tanssi koko hemmetin illan, koko ajan hymy naamalla, eikä kellään näyttänyt tulevan edes hiki. Omituista porukkaa..
Niin, sain joltaan niistä servetin jossa oli sydän ja luki I Love You, voi miten herttaista, heh. Ja sitten joku ostin mulle tosiaan ruusunkin oikein. En tiennyt olinko imarreltu vaiko kiusaantunut. Hauskaa oli joka tapauksessa. Lopulta parin oluen jälkeen mäkin uskallauduin tanssilattialle, vaikka tiedän että näytin varmasti suhteellisen höntiltä tönkölt suomalaiselta joka yrittää heiluttaa lannettaan espanjalaisen lurituksen tahtiin. Äh, ei haittaa. En nyt muista miten päädyin tanssimaan yhden niistä pojista kanssa. Se oli vissiin kuitenkin joku muu kuka noita salaisia lappusia ja kukkasia oli lähetellyt. Mutta mulle tuli kyllä hiki, voi jestas sentään, ja kun yritin lantiotani keikuttaa ja jalkoja koukistaa kuten parteneri opetti, niin kyllä särki jotain sellaisia lihaksia sen jälkeen mitä en tiennyt omistavanikaan. Mutta en mä enää ihmettele miksi jotkut noita lomaromansseja harrastaa, se oli oikein komia ja mukava poika =) Ja jälleen hauska kulttuuriero kun se kävi aina kyselemässä mun äiteeltä lupaa saako se viedä mua tanssimaan, hih. Joskin noh, se kysyi äitini poikaa tanssimaan. Elämä noilla espanjalaisilla on huono englanti, ne puhuu sitä tasan pari sanaa ja siinä se. Mutta tanssi oli kuumaa ja sain nauraa itseni tärviölle kun se pyöritteli mua ilmassa ja sivulla ja tonne ja tänne. Joskin jossain kännin vaiheessa mä aloin pistämään sitä koville ja opetin miten meillä suomessa vedetään kuumaa paritanssia, heh. Hyvin se meni mukana. Tanssiminen on kyllä aivan ihanaa, ja parin kanssa joka osaa viedä, tulee mukana ja lukee tilannetta ja tuntee musiikin, se on aivan kertakaikkisen fantastista. Mä oikeesti välillä yksinänikin baarissa melkein vaivun transsiin kun alan joraamaan, siinä vaiheessa minen kuule enkä näe mitään. Sais ihanat suomipojatkin opetella vähän keikuttamaan sitä lantiota, kun en mä nyt kuitenkaan ikuna äijäkseni ulkomaalaista ottais jo ihan kielimuurinkin takia, puhumattakaan kulttuurierosta. Se romanssi siis jäi siihen baariin ja siihen tanssiin.










Ja jostain syystä rakastan kaikkia omituisia ajan kuluttumia kylttejä, joita sitten kuvailinkin kun niitä eteen sattui ja kamera oli mukana. Nauratti vain joskus, että lukeekohan tossa, että "Tämän kyltin kuvaaminen kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty!". Muuten ihmeen hyvin sitä espanjaa ymmärsi, tai siis suomen, englannin, espanjan ja elekielen yhteistyötä. Kamerakin kun ostettiin, niin ostettiin siihen vääränlainen muistikortti. Serkun kanssa käytiin sen sitten kaupassa vaihtamassa ja loppujen lopuksi se onnistui oikein hyvin, vaikka asiat Espanjassa tuntuukin hoituvan aina tuhannen tahon kautta. Niin ja muutenkin asiat hoidetaan hyvin leppoisaan tahtiin turhia stressailematta. Musta oli ihanaa kun kauppakeskuksessakin sai tosiaan polttaa.. Suomi on niuho maa tiedättekö, niuho! Se on kiva kun asiat järjestyy, mutta piru vie tää poliisivaltio välillä ottaa hattuun, kun asukkaita ei ole kuin kourallinen ja silti me onnistumaan saamaan koko ajan jotain nihkeilyä aikaiseksi ties mistä.






















Oli pilvinen päivä niin rannalla ei ollut kuin kourallinen ihmisiä. Ja siis aika rauhallinen paikkahan tuo La Mata muutenkin oli, eipä sillä. Varsinkin tosiaan kun se turistikausi ei ole vielä edes alkanut.


Näitä Perros No -kylttejä näkyi sielläkin suht paljon, mutta yleisesti ottaen ihmiset tuntuivat suhtautuvat koiriin todella mukavasti. Ja tästä kyltistäkin kivenheitto sivuun niin ihmisillä oli rannalla koiransa mukana (siellä oli sellainen kalliokivike tai sellainen).




Ja musta oli niin hauskaa kun siellä liperteli ihan sama lintunen kuin täällä kotosuomessakin =)


Taidekuvaa tyhjästä penkistä.


Jos ei ollut palmuja niin oli noita. Tuntui omituiselta palata kotiin ja katsella vihertäviä koivuja.. Ja ylipäätänsä tätä vehreyttä joka puolella.




Kattokaa nyt tätä mun uutta kameraa!! Se näyttää kukassa saakeli ötökän koivetkin! Loistavaa!






Vähän kauhukuvaa:




Heh, tässä pitäis olla hieno kuva salamasta.. Joo okei, ei se kovin hieno ole, mutta istuin puolisen tuntia keskellä yötä pihalla ja yritin saada kuvaa salamasta (heräsin siihen jytinään keskellä yötä siis ja oli aivan pakko mennä ulos ihailemaan). Sainpahan yhden salaman napattua, hah, oli se huono kuva taikka ei.














Mä ehdotin, että jos terroristit ei seuraavan kerran kaappaiskaan lentokonetta vaan junan...






Oltiin peltomarkkinoilla käymässä. Ah että se oli shoppailijan paratiisiisi; kenkiä, paitoja, laukkuja ihan naurettavaan hintaan. Ostin esim. pari t-paitaa 2e kpl! Mutta noh, sillä välin kun me shoppailtiin niin joku älypää oli keskellä kirkasta päivää jumalattoman kokoisilla markkinoilla murtautunut autoon. Iso kivenmurikka oli vaan muistona takapenkillä... Niin ja tietysti se ihana ikkuna, josta se oli mennyt läpi. Siis sitä lasinsirua oli aivan kertakaikkisen joka paikassa. Noh, asiat hoitu ja lopulta ikkuna oli taas ehjä, mutta voi elämä se oli upea ton muovista kanssa =D


Niin ja jos Espanjassa törmäätte tähän kylttiin niin juoskaa kovaa sitä kohden, se tarkoittanee, jotta olutta tarjolla!!!




Nappasin sitten kuvan kahdesta parittelevasta (?) öttiäisestäkin. Öttiäispornoa.




Kas tässä suomalainen karaokebaari keskellä Espanjaa =) Jos haluaa tavata muita suomalaisia, juoda halpaa olutta taikka viristää muistiaan Aikuisen Naisen tahdissa.


Ja mikä ihanaa niissä ylihalvoissa tuopeissa... Ne myöskin osataan täyttää täyteen, njam.




Seuraavien auringonnousu kuvien horisontin vinouteen löytyy kyllä ihan yksinkertainen selitys ja hiukkasen pidempi tarina. Oltiin siis siellä Kareliassa käymässä olutta hiukan maistelemassa ja lähdin joidenkin muiden suomalaisten nuorten kanssa siitä viihteelle sitten. Poikettiin eka espanjalaisessa karaokessa (joka muuten poikkesi kyllä hiukan suomalaisesta, tiiä onko ihan normaalia, mutta siellä oli soittimia ja kaikkea, pieni koroke tai sellainen ja kaikkea), josta jatkettiin matkaan Torreviejaan. Oli ihan hauska ilta, jorattiin ja juotiin, mitä sitä nyt baarissa yleensä tehdään. Koska kuski oli kännissä niin sain kyydin vain taksiasemalle, joka tosin passasi mulle oikein hyvin. Mun seuraks jäi jokin espanjalainen taikka marokkolainen taikka jokin tyyppi joka ei puhu sanaakaan mitään ymmärrettävää kieltä. Sillä oli oma baari siinä vieressä niin se toi meille hiukan juotavaa siihen (ne tekee kyllä paukut oikein eikä miteskään viinaa säästellen), löpistiin siinä se mitä voitiin ja odoteltiin. Meni varmaan tunti eikä yhden yhtä autoa taikka ihmistä, taksista nyt puhumattakaan ollut mennyt edes ohi. Mua alko hissukseen kypsyttämään. Se ukko lähenteli mua siinä koko ajan ja sain työntää sitä pois "no, no no!", saakelin ärsyttävää. Pyysin muutaman kerran, että voisko se käydä tilaamassa mulle taksin kun mulla ei puhelinta matkassa ollut. Se vaan jatkoi, että tule sinne heille ja läälää, en varmana ollut menossa, ällö äijä.

Niinpä lopulta suivaannuin siihen odotteluun sen urpon seurassa niin paljon, että lähdin kävelemään. Ajattelin, että se on ihan helppo nakki kun oltiin se josku aikasemminkin kävelty ja tiesin missäpäin ranta on.. Noh, käppäilin siinä jalat paskana illan joraamisesta jonkin tovin. Voin sanoa, että tuppas vähän jännittämään, koska siellä ei tod ole mitään turvallista tepsutella yksinään kännissä keskellä yötä. Sitten tulin jonkun hämärän rakennuksen pihalle, jonka poikki mun olis pitänyt mennä. Äkkiä muhun valtasi järkyttävä epäluulo, mitä jos mä kävelen väärään suuntaan? En mä tollasta ole ennen nähnyt... Kierränkö mä sitten koko meren jos lähden väärään suuntaan, mulla kun tunnetusti ei ole kovin loistava suuntavaisto, kännissä nyt varsinkaan ja paikassa jossa olen ollut kerran aikaisemmin. Tulin tulokseen, että parempi mun on vaan pysytellä keskustan tuntumissa mielummin kuin kävellä paskoilla jaloilla päättömästi ympyrää.

Kävelin siis takaisin, ajattelin mennä sinne taksiasemalle uudestaan.. Mutta heh, arvatkaa oliko mulla enää havaintoakaan missä se oli. Siinä vaiheessa kun oikeasti tajusin ettei mulla ole havaintoakaan missä päin koko kaupunkia mä olen, kuinka pitkällä, mulla ei ole kännyä, ei mitään, mulla alkoi oikeesti jo tuleen vähän epätoivo. Istahdin jonkun hotellin portaille pohtimaan tilannetta ja rauhotuin siihen. Ok, keskustassa voisi olla ihmisiä tai jopa takseja, mutta jos en tiedä minne olen edes menossa niin pääsen hengestäni, tai vähintään laukustani sillä reissulla. Mun ei ole järkeä kävellä mihinkään jos en tiedä minne pitää mennä. Niinpä päätin hakeutua turvalliselta tuntuvaan paikkaan odottelemaan että aamu sarastaa, paikat aukee taas ja ihmiset valuvat katukuvaan ja lähtä sitten vasta selvittelemään mihin menen tai mistä sen taksin saan. Koska sen pimeän hotellin (tai ravintolan tai minkä lie) portailla kyyhöttäminen ei tuntunut hyvältä, niin päätin mennä jonnekin suojasempaan.

Yritin pysäyttää jonkun mopoilijankin siinä, ainoan ihmisen jonka siihen mennessä näin, mutta lie mikskä huoraksi se mua luuli kun ei pysähtynyt, heh. Toisella puolen tietä oli sitten isot aidat ja puomit joten ajattelin, että se on varmaan paikka johon kovin moni ei huvikseen eksy ja kävelin reippaasti sinne sisälle. Se paljastui venesatamaksi joten kävelin lopulta uupuneena yhden veneen alle nuokkumaan. Laskuhumala pisti päälle, suuta kuivasi, mutta mikäs siinä muuten ollessa. Jonkun aikaa mä ehdin siinä istuskella kun äkkiä näin veneen alta saaappaat. Meinasin oikeasti saada sydärin! Mutta eipä siinä ollut vaihtoehtoja kuin nousta katsomaan kuka siellä seisoskeli ja yrittää selittää mitä siellä kökki sen veneen alla =D Onneksi se oli jokin kalastajapapparainen vain ja selitin sille ties kuinka kauan esittäen, englannilla ja parilla sanalla espanjaa (bailar, sol, familjer) mitä siellä tein ja mitä olin hakemassa. Lopulta se mukava papparainen saattoi mut bussipysäkille johon onnekseni juuri saapui taksi ja pääsin lopulta nukkumaan..

Taksin ikkunasta sitten katselin, että piru vie mikä auringonnousu, enkä sitten malttanut olla lähtemättä kuvaamaan sitä vielä pikaisesti ennenkuin pääsin pehmosten lakanoiden väliin. Selittänee siis miksi kuvat on hiukkasen vinkkurallaan =D

Ihan hauska seikkailu se oli, en mä moista samanlaista välttis koskaan tarvii, mutta kun kerta hengissä selvisi niin ihan huvittavaa. Onpahan jotain kerrottavaa. Ja olen ylpeä itsestäni etten joutunut mihinkään paniikkiin vaan hoidin koko tilanteen aikalailla rauhallisesti ja järkevästi. Tiedän jotta jollekin tuommoinen on perusperjantai, mutta mä olen niin kiltti ja varovainen jotta mulle tod ei. Mä vihaan kävellä jo Tiksistä kotiin täällä silloin kun olen välillä sen kävellyt, saatika jotta olen jossain vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa, ilman kännykkää, yksin ja kännissä. Jännittäväistä tämä elämä =)












Siis kun kaikki on niin nättiä, rautaa ja perskules postilaatikotkin kuin antiikkia =)


Ja se ylinätti piharuusu oli tehnyt itselleen pari kaveria seuraksi.








Ja vielä yksi kuva napattu autosta matkalla lentokentälle:


Ja sitten ainut itsestäni ottama kuva, hih. Taidepläjäystä:



Pyysin äiteetä ottamaan musta kuvia, etten aina hääri kameran toisella puolen.. Jah noh, minoon itserakas, minkäs teet.. Tai noh, enpäs tiiä siitäkään. Taas kun kattelin noita mun kuvia niin vähän väliä suljin silmiäni, yh, yök, ääh, plääh.. Mutta ei se mitään ihmiset, kamerat valehtelee, me ollaan oikeesti kaikki tosi nättejä =)

Tartten siis uuden esittelykuvan mun sivuille (taikka uusille jahka ne taas joskus valmistuvat), että eikun äänestämään parasta otosta ;)



Hyvin lähtee.. Noi mun hiukset on ällöt, voi elämä. Mutta kyllä ne joskus kasvaa, aikanaan, jahka ehtivät. Sitten voidaan taas kehitellä jotain muuta.






Hei kameranainen, mihin siä miun piän hukkasit?








Kääk, taivas tippuu!


Muistakaa venytellä!




Meikäläinen juttelee puskassa kukalle.. Eikä mitään ollu otettu...?










Okei, okei, mutta viinilasillinen päivässä tekee hyvää, vai miten se oli.




Höpötihöpötihöö




Piru kun muuten olis ollut kiva kuva, mutta mikä vimpuran tökötin mulla tossa on =D


Elikäs näinkin on parempi:


Ihan oikeesti, pippeli massussa, kaikkea sitä.










Auttakee, malli kaatuu!


Apujoukot -Arwen saapui paikalle:






Okei, okei, mutta viinipullollinen päivässä tekee hyvää vai miten se oli..


Pohjamutia myöten vaan, jotta jaksaa.


Jaksaa mitä? No tanssia tuolin kanssa tietysti, pöh.










Jännä kun tulee täysin erilainen ilme kun on vähän aurinkoa ja kaunis tausta..






Mä luulen valitsevani kenties tän jos ette nyt äänestä toisin ;)




Koirista ikävä kyllä mulla ei ole hyviä kuvia oikeen =( Luulin jotta hiffasin kameran toiminnan, mutta kun latasin ne koneelle niin paljastui, jotta ne on suurin osa hiukan suttasia. Se zoomi on aika haasteellinen, sitä pitää oppia käyttämään, ja se on myös herkkä joka ei välttis ole loistava yhtälö mun tärisevien käsien kanssa. Mutta ei se mitään, kyllä mä vielä opin. Ja ne kuvat mitkä laadullisesti onnistui niin koirat eivät olleet kovin kuvauksellisia kaiketi, mutt pöhhöh, kyllä se tosiaan siitä. Minkä sille voi jos mallit on hankalia ;)

Ekana Arwen:












Arwen ja Zero:


Pikkuinen Kia söpöine pentukarvoineen kaikkineen:






Zero:






Sori vaan Zero, toivottavasti sun arvokas herruutes ei kärsi tästä kuvasta.. Mutta tää on niin sairaan hauska =D =D






Kukkuu..








Kello on sitten juossut taas.. kuuden tunnin kuluttua soi kello, joka ilmoittaa päivästä autossa, huoh.. Ei se mitään, minen malta odottaa jotta saan Oonan taas viekkuuni. Kaipa Oona muuten on kiltisti ollut, yks päivä tuli vaan viestiä jotta permanentti-Bertta oli kiusannut kissaa ja näykkäissyt hoitajaa persiistä. Minen voinut sille mitään, jotta mua alko vaan naurattamaan kauheesti, vaikka tuskinpa on hoitajaa kauheesti naurattanut. Tiedän kuinka raivostuttava se osaa olla kun se jää vähän ylikierroksille ja keksii omaa puuhaa. Mutta just siks mä siitä rakista kait pidän, sen kanssa ei ainakaan kuole tylsyyteen.

Ja Seri oli hoidossa ekan yön oksennellut sänkyyn, matolle ja lattialle, jippii. Hyvä mun koirat! Joskin noh, naistenmies-Seri oli kuulemma sitten hurmannut broidini naisen, yrittänyt aina silmän välttäessä hiipiä sen viekkuun nukkumaan ja sitä rataa. Voin vain kuvitella. Saapi nähdä lähteekö se enää ollenkaan kotio kun on kuulemma viihtynyt niin hyvin hoidossa. Se on leikkinyt siellä kuulemma Mininkin kanssa innoissaan =) Harvoin Seri Oonan kanssa leikkii kun Oona on niin pirun kovakourainen, jottei papparainen jaksa sitä.

Voih, ikuva.